Haluaisitko synnyttää tutun ja turvallisen henkilön kanssa? Labyrinth Doula tarjoaa Labyrinth Doula Logo Final - Whitedoulapalveluja Turun seudulla. Doula on synnytyksen ei-lääkkeellinen asiantuntija, joka antaa henkistä tukea ennen synnytystä, sen aikana ja heti sen jälkeen. Synnytyksen aikana doula auttaa luomaan henkisen ja fyysisen tilan, jossa voit synnyttää omalla ainutlaatuisella tavallasi. Labyrinth Doula tarjoaa myös synnytykseen valmentautumista synnytystanssin ja -taiteen muodossa.

Lue lisää

Mainokset

Labyrintti symbolina

tammikuu 31, 2014

Jatulintarha Nauvossa

Jatulintarha Nauvossa

Pam Englandin kirja Labyrinth of Birth (2010) sai minut innostumaan labyrintistä symbolina sille sisäiselle matkalle, jonka äiti tai isä tekee synnytyksessä ja lapsivuodeaikana.

Labyrintti ei ole sokkelo, jossa on umpikujia tai monta eri reittiä. Labyrintin – tai Suomessa yleisen jatulintarhan – kehien välissä kulkevaa mutkittelevaa polkua pitkin voi kävellä kuvion reunalta keskustaan. On olemassa ainoastaan yksi polku, mutta se ei ole suora eikä kulkija voi tietää, miten pitkä matka hänellä on kuljettavanaan. Hän voi kuitenkin luottaa siihen, että hän tulee keskustaan ja sieltä hän voi kulkea samaa polkua takaisin ulos. Ainoa valinta on ensimmäisen askeleen ottaminen. On tärkeää, että kulkija on valmistautunut hyvin matkaa varten. Matkalla hän joutuu kohtaamaan tuntemattoman ja hänen pitää osata antautua muutokselle sekä olemaan valmis näkemään itsessään uusia puolia.

Doulana haluan olla kanssakulkija matkallasi labyrintin keskelle, jossa kohtaat lapsesi. Labyrintti on feminiinen sisäinen kartta vauvakantovuodelle ja doula on matkaopas, joka on perehtynyt tähän maisemaan.

Siirtymäriittejä

joulukuu 19, 2012

Nauvon jatulintarha

Nauvon jatulintarha

Pam Englandin kirja Labyrinth of Birth (2010) sai minut innostumaan labyrintistä symbolina sille sisäiselle matkalle, jonka äiti tai isä tekee synnytyksessä ja lapsivuodeaikana. Innostuin suunnattomasti, kun opin, että Suomen rannikolla ja saaristossa on yli 140 kivilabyrinttia, joita kutsutaan jatulintarhoiksi. Visioin heti, miten näitä ikivanhoja kohtaamispaikkoja voitaisiin käyttää moderneissa siirtymäriiteissä ihmisille, jotka käyvät läpi jonkinlaista syntymäprosessia (odottavat lasta, projektia tai vaikka taideteosta syntyväksi). Äidiksi syntyminen on siirtymäriitti, ja siihen valmentautuminen kaipaa rituaaleja. Ongelma on, että suurin osa jatulintarhoista sijaitsee ulkosaaristossa. Turussa on kivilabyrintti vuodelta 2011, mutta siinä on kaksi sisäänkäyntiä, eikä se siten toimi meditatiivisissa harjoituksissa.

Uskotaan, että vanhimmat kivilatomukset on kasattu jo pronssikaudella, kun taas nuorimmat ovat vain muutaman sadan vuoden takaa. Suomessakin latomuksia tiedetään tehdyn vielä 1800-luvulla. Maailman tunnetuin labyrintti on peräisin Kreetalta noin neljäntuhannen vuoden takaa. Jatulintarhat ovat saattaneet liittyä johonkin rituaaliin, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Ruotsiksi labyrintistä käytetään nimeä neitsyttanssi, ja on arvioitu, että kivilabyrintit ovat olleet pyhän tanssin ja leikin kohtaamispaikkoja.

Labyrintti ei ole sokkelo, jossa on umpikujia tai monta eri reittiä. Jatulintarhan kehien välissä kulkevaa mutkittelevaa polkua pitkin voi kävellä kuvion reunalta keskustaan. On olemassa ainoastaan yksi polku, mutta se ei ole suora eikä kulkija voi tietää, miten pitkä matka hänellä on kuljettavanaan. Hän voi kuitenkin luottaa siihen, että hän tulee keskustaan ja sieltä hän voi kulkea samaa polkua takaisin ulos. Ainoa valinta on ensimmäisen askeleen ottaminen. On tärkeää, että hän on valmistautunut hyvin matkaa varten. Matkalla hän joutuu kohtaamaan tuntemattoman ja hänen pitää osata antautua muutokselle sekä olemaan valmis näkemään itsessään uusia puolia.

Jatulintarha Nauvossa

Jatulintarha Nauvossa

Matka labyrintin keskustaan symboloi kuolemaa (fyysistä tai psyykkistä), muutokselle antautumista sekä vanhasta identiteetistä luopumista. Matka takaisin ulos symboloi syntymää ja uudelleensyntymää.

Nauvossa on hieno jatulintarha sellaisessa paikassa, että sinne pääse jalan. Suosittelen labyrinttikävelyä osana siirtymäriitin henkistä valmentautumista. Itse kävelin Nauvon jatulintarhan läpi kaksi viikkoa ennen väitöstilaisuuttani. Kävelin tämän kysymyksen kanssa: ”Minkä pitää kuolla, jotta voin puhua autenttisella äänellä väitöksessä?”

Muita ideoita eri labyrinttiharjoitksille saat kirjasta Labyrinth of Birth.

 

Meren suuri synnyttäjä

marraskuu 21, 2012

Joskus törmää synnytystaiteeseen yllättävissä paikoissa. Menin Enkeliravintolaan katsomaan olisiko se hyvä paikka pitää karonkkaa ja näin tuolin johon on maalattu ”Meren Suuri Synnyttäjä”. Päätös oli sitten aika helppo.

Pam England, synnytystaideopettajani, on tehnyt tämän uskomattoman voimakkaan maalauksen. Sanat ”synnyttäminen on kovaa työtä, se sattuu, ja sinä pystyt siihen” antoivat voimaa ja päättäväisyyttä omassa synnytyksessäni.

Eilisellä synnytystanssitunnilla eräs osallistuja kysyi miksi synnytyskulttuuri on muuttunut sellaiseksi, että niin suuri osa naisista menee synnytyssairaalassa sänkyyn makaamaan (kivuliain asento)?

Tähän on varmasti montaa syytä. Patriakaali on yksi tekijä. Naisten voimaa ja seksuaalisuutta on pelätty ja sitä on haluttu hallita ja dominoida. Nainen on haavoittuvimmillaan kun hän makaa selällään.

Toinen syy on ehkä se yleinen käsitys, että synnyttäminen on helpompaa puudutettuna. (Ja kuka haluaa olla marttyyri – en minä ainakaan!) En kuitenkaan usko, että puudutus (epiduraali tai spinaali) aina tekee synnytyksestä helpomman, vaikka se varmasti usein on välttämätön apu. Usein se kuitenkin johtaa muihin toimenpiteisiin ja komplikaatioihin, joka taas voi tehdä kokemuksesta traumaattisen. Synnytys on parhaimmillaan voiman siirto – ei voiman riisto.

Synnytystanssi

kesäkuu 17, 2012

Olen pitkään unelmoinut odottajien ryhmästä – naisten piiristä – missä yhdistyisi tanssi, rituaalit ja naisten viisaus. Tukholmassa sain kesäkuussa kokea sellaisen koulutuksen: Dancing for birth™ ohjaaja kurssin.

Olen tähän mennessä harrastanut ainoastaan intuitiivista tanssia ja olen hieman jopa pelännyt koreografista tanssia. Stephanie Larsonin kehittämä Dancing for birth™ oli kuitenkin hauska ja tarpeeksi yksinkertainen. Liikkeet ovat peräisin vatsatanssista, afrikkalaisesta tanssista ja latinotanssista. Kaikilla liikkeillä on hauska nimi: Powerful woman, Baby welcoming dance tai vaikka Mother’s milkshake.

INSTRUCTOR EPSSynnytystanssin voi aloittaa koska tahansa raskauden aikana ja jatkaa vauvan synnyttyä, vauva mukana kantoliinassa. Liikkeiden avulla oppii käyttämään painovoimaa edistääkseen synnytystä. Kun tanssii raskauden aikana, liikkeet menevät kehomuistiin, mistä ne voi ottaa esille synnytyksessä. Synnytyksen kulku nopeutuu ja helpottuu liikkuessa, kivunlievityksen tarve vähenee, ja vauva löytää optimaalisen asennon.
Suosittu synnytystanssi – ja taidekurssi jatkuu Turun ruotsinkielisessä työväenopistossa (Åbo Arbis) 16.1.2014.  Älä anna kielen olla este osallistumiselle! Kouluruotsilla pärjää hyvin ja piirissä jokainen puhuu omaa äidinkiletään. Kysy lisää: alessandra.sarelinATgmail.com

Ilmoittautumiset Arbikselle 8.12 alkaen.

Seuraa Suomen Dancing for Birth ohjaajien yhteistä Facebook sivua: https://www.facebook.com/DancingForBirthFinland

Osa naisista kärsii synnytyksen jälkeisestä posttraumaattisesta  stressistä. Vaikka synnytys menisi lääketieteellisesti tulkiten hyvin,  se voi joskus intensiivsyydessään olla traumaattinen. Maija Butters  kirjoittaa Väkevä hauras –kirjassa näin: ”Trauma syntyy kokemuksesta,  joka on niin voimakas ja äkkinäinen, että se hajoittaa ja muuttaa  rajusti yksilön minäkuvaa sekä hänen perustavanlaatuista uskomuksiaan  elämästä.” Trauma en kuitenkaan välttämättä ole kielteinen kokemus.

Useimmat modernit menetelmät jotka pyrkivät lievittämään PTS-oireita  perustuvat traumaattisen tapahtuman verbaaliseen läpikäymiseen yksin  tai yhdessä lääkityksen kanssa. Harva menetelmä ottaa kehon mukaan  palautumisprosessiin. Traumatutkija Peter Levine kirjoittaa kirjassaan  Waking the Tiger: Healing Trauma että tämä on valtava puute. Trauma on  ensisijaisesti elävän organismin autonominen, tiedostamaton ja  vaistonvarainen reaktio, eikä puhuminen tapahtuneesta aina riitä  palauttamaan kehon ja mielen tasapaino.

Levine on tutkinut eläimien vaistomaista käyttäytymistä heidän  joutuessaan uhkaavissa tilanteissa. Eläin, jonka kimppuun on hyökätty,  voi joko paeta, tehdä vastahyökkäyksen tai ”jäätyä” liikkumatta  paikalleen. Jos eläin selviää vaarasta se ravistaa kehoaan,  vapauttaakseen valtavan energian jota se mobilisoi hyökkäyksen aikana.  Sen jälkeen stressistä tai traumasta ole jälkeäkään. Levine sanoo,  että ihmisillä on sama vaistomainen kyky kohdata trauma ja kulkea sen  läpi – kauhun jäädyttävästä voimasta liikkeeseen ja elämään. Ongelmana  ihmisillä on se, että tämä vaistomainen ja täten myös hallitsematon  prosessi usein keskeytyy ja silloin energia jää kehoon ja aiheuttaa  oireita.  Siksi psykologian rinnalla fysiologia on avainasemassa  trauman palautumisisprosessissa.

Luettuani Levinin kirjan ymmärrän miten tärkeä oli että kehoni tärisi  rajusti ja hallitsemattomasti heti synnytyksen jälkeen, saatuani  tyttäreni vatsalle. Se oli kehon tapa vaistomaisesti vapauttaa se  valtava energian määrä jota se oli käyttänyt ponnistuksen aikana.  Uskon kuitenkin, että prosessi keskeytyi ennen aikojaan koska jatkoin  lievää tärisemistä vauvavuodeaikana ja rupesin saamaan  migreenikohtauksia.

Ystävän kautta löysin David Bercelin stressinpurkuliikkeet  (englanniksi Trauma Releasing Exercises, TRE). TRE-harjoitukset saavat  aikaan tärinän, jonka avulla hermoston ja lihaksiston syvät ja  krooniset jännitykset pääsevät vapautumaan. Berceli, joka on  työskennellyt usealla kriisialueella, on huomannut että ihminen  refleksinomaisesti käpertyy kun hän kokee jotakin inhottavaa.  Käpertyessä moni syvällä oleva lihas jännittyy. Käpertyminen ja  jännittyminen voi olla reaktio synnytyskipuun. Lihasten jännittäminen  käpertyessä vaikeuttaa synnytystä ja pitkäaikainen lihasjännitys  saattaa saada silloin alkunsa.

Berceli väittää että jotta jännitys voisi vapautua pitää vaikuttaa  aivojen osiin, jotka aktivoituivat jännityksen saadessa alkunsa.  Keskusteluun perustuva terapia vaikuttaa aivojen rationaalisiin ja  emotionaalisiin osiin siinä missä TRE-stressinpurkuliikkeet  vaikuttavat meidän primitiivisiin aivoihin.

Yksinkertainen harjoitus on tehokas tapa avata ja rentouttaa lantion  alue, mikä on etu synnyttäjille, mutta TRE-harjoitusta ei suositella  odottajille. Sen sijaan sitä voidaan käyttää synnytyksen jälkeen.  Minun kohdallani TRE-harjoituksella on ollut iso merkitys jännityksiin  lantion alueella, selässä, niskassa ja leuassa, mikä on vaikuttanut  myönteisesti päänsärkyyn.

Jos olet utelias kokeilemaan intuitiivista prosessimaalaamista, jonka raameihin myös synnytystaide kuuluu, suosittelen kirjaa Point Zero: Creativity without Limits. Kirjailija Michele Cassou näyttää miten voit itse muodostaa kysymyksiä joiden avulla löydät takaisin siihen tilaan jota hän kutsuu nimellä Poit Zero eli nollatila. Tässä tilassa intuitio puhuu sinulle.

Nollatilan löytäminen muistuttaa meditaatiota: seurataan ajatusta taaksepäin siihen paikkaan jossa kaikki ajatukset syntyvät, ja sitten annetaan itsensä vaipua syvemmälle ja syvemmälle… Kuvat jotka haluavat tulla maalatuiksi syntyvät meditatiivisessa tilassa, ajatusten toissapuolen.

Ajatukset tuomitsevat usein kuvat jotka tulevat spontaanisti pinnalle ja silloin voimme tuntea olevamme ”lukossa”. Lukon avaamiseksi täytyy löytää takaisin nollatilaan. Tuomitsemisen kohdetta koskevat kysymykset voivat olla avuksi. Negatiivinen tuomitseminen sulkee oven vapaasti virtaavalle luovuudelle. Niinkin yksinkertainen kuva kuin ”mitä maalaisin jos en pelkäisi maalauksen tuhoamista” voi joskus auttaa eteenpäin.

Cassou kirjoittaa kolmesta tavallisesta ”lohikäärmeestä” jotka voivat asettaa esteitä vapaasti virtaavalle luovuudelle: 1) The Dragon of Product; 2) The Dragon of Control; 3) The Dragon of Meaning.

Kun teemme synnytystaidetta tuote on toissijainen, asia jota ei ole aina helppoa hyväksyä! Joskus tuomitsemme tuotoksen ”epäonnistuneeksi”. Mutta tähdätessämme tiettyyn tulokseen intuition on mahdoton puhua meille, olemme sulkeutuneita ja keskitymme seuraamaan ”suunnitelmaa” jonka toivomme vievän meidät toivottuun tulokseen (usein joku tietty tuotos). Haluamme hallita prosessia. Hallintalohikäärmeen kohtaaminen tarkoittaa että uskallat maalata intuitiivisesti myös silloin kun se pakottaa sinut kohtaamaan tuntemattomia paikkoja ja outoja kuvia. Useinhan haluamme analysoida ja ymmärtää kuvat jotka tulevat esiin, mutta Cassou kehottaa ettemme ota niitä niin kirjaimellisesti. Ei kannata seurata tiettyä tarinaa liian kauan vaan sen sijaan kannattaa pyrkiä olemaan koko ajan halukas kohtaamaan tuntematon, se mikä todellakin elää. Tässä kysymys ”mitä maalaisin ellei minun tarvitsisi tietää mitä kaikki tarkoittaa” voi olla avuksi.

Beauty is truth.
Paint with integrity.
Do not interfere.
Beauty is harmony between you and what you do.
Creation leads you to the longing of your heart and soul.
~ Michele Cassou

Synnytystarinalabyrintti

huhtikuu 3, 2012

Kuva: Christine Dun

Teimme viime viikon doularyhmän tapaamisessa ns.  Synnytystarinalabyrinttiharjoituksen kirjasta Labyrinth of birth (Pam England, 2010). En  ole aikaisemmin tehnyt harjoitusta ryhmässä ja ilokseni huomasin että  se toimi oikein hyvin. Harjoitukseen kuuluu monta vaihetta enkä voi sitä kokonaan kuvata tässä mutta yritän antaa jotakin esimakua siitä mitä se voi olla.

Aloitimme piirtämällä labyrintin. Labyrintti on ikivanha sisäisen matkan symboli. Synnytyksen alkaessa nainen kulkee labyrintin polkuja pitkin kunnes saapuu keskelle, missä hän tapaa vauvansa. Mutta sitten hänen on vielä löydettävä tie takaisin ulos, vauva rinnalla. Hänen pitää integroida synnytyskokemus osaksi omaa elämäntarinaansa.
Synnytystarinalabyrinttiharjoituksessa piirrämme labyrintin poluille seitsemän muistoa synnytyksestä. Valitsemme sekä positiivisia, negatiivisia että ristiriitaisia tunteita herättäviä muistoja synnytyksestä. Valitsemme sitten yhden (negatiivisen) muiston jota haluamme tarkastella uudessa valossa, jolle haluamme löytää uuden merkityksen.  Kun muistoa tarkastelee voi olla avuksi kysyä itseltänsä näin: mitä kerron itselleni että tässä tapahtui?  Mitä ajattelen että se tarkoittaa minusta (naisena, äitinä, synnyttäjänä)? Kirjoita alas: ”Koska tämä tapahtui, niin olen …” (esim. heikko äiti, voimaton, huono synnyttäjä yms). Kirjoita tämä tuomitseva, negatiivinen mielipide labyrintin viereen.

Miten elät tämän negatiivisen uskomuksen tai ajatuksen kanssa? Miten se vaikuttaa
elämiseen, suhteisiin? Miten se vaikuttaa suhteeseen lapsesi kanssa?  Muihin naisiin? Mahdollisiin synnytyssuunnitelmiin?

Kuuntele tätä sisäistä keskustelua. Me käymme usein keskustelua ns. uhrin ja tuomarin välillä. Uhri kertoo miten kukaan ei auttanut, tai ymmärtänyt, mikä ei ollut oikein. Tuomari vastaa tuomitsemalla, kertomalla mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin, syyttämällä sinua siitä että annoit tämän tapahtua, miksi et estänyt sitä, miksi et tiennyt tarpeeksi. Uhri valittaa yhä enemmän, antaa enemmän todistusainetta, enemmän yksityiskohtia, jne.

Tuomari on kriittinen ääni joka varoittaa sinua, joka haluaa että pysyt turvassa, vältät riskejä ja huonoja tuloksia. Se uskoo että jos toimit ”oikein” mitään pahaa ei voi tapahtua. Mutta Tuomari on valehtelija. Älä usko siihen.

Itserakkaus ja anteeksiantaminen on avain eheytymiseen. Kun tämä ei-toivottu asia synnytyksessäsi tapahtui olit ehkä uupunut,  peloissasi. Halusit tehdä oikein, parhaasi, tai ehkä halusit vaan että intensiivinen kokemus loppuisi.

Mieti tätä: kun tämä ei-toivottu asia tapahtui, teit parhaasi, sen mukaan mitä tiesit siinä hetkessä, perustuen kaikkeen siihen mitä elämä oli opettanut sinulle siihen hetkeen asti. Teit parhaasi ja se oli ainoa mitä olisit voinut tehdä siihen nähden missä vaiheessa elämää olit.

On tullut aika löytää tie takaisin kotiin, takaisin itseesi. Se on myötätunnon tie. Rationaalinen mieli ei koskaan voi ymmärtää kaikkea sitä mitä synnytyksessäsi tapahtui, sillä voi olla teorioita mutta se ei voi tietää varmasti.

Sulje silmäsi. Katso taas sisäistä synnytysvideotasi, ja huomaa mikä on nyt muuttunut, se osa jota olet tänään tarkastellut. Huomaa miten ajattelet ja tunnet nyt toisin, ja mitä nyt kerrot itsellesi siitä mitä tapahtui. Kuvittele uusi tulevaisuus tämän uuden ajatuksen tai uskomuksen kanssa. Miten se vaikuttaa elämiseen, suhteisiin?  Kirjoita uusi ajatus
itsestäsi alas: uskomus joka on todempi, ei ainoastaan siihen nähden mitä tapahtui synnytyksessä mutta joka päivä. Kirjoita se Synnytyskertomuslabyrinttisi viereen tai johonkin missä voit nähdä sen joka päivä.

Äidin syntymä

maaliskuu 11, 2012

Tämä blogi kertoo äidin syntymästä. Tunnistan omassa matkassani paljon samaa mistä Maija Butters kirjoittaa kirjassaan Väkevä hauras. Butters kirjoittaa näin: ”Esikoista odottava nainen on liminaalissa tilassa kahden identiteetin ja elämäntilanteen välissä. Tällaiset välitilat rikkovat käsityksen vanhasta ja synnyttävät usein pelkoa. Odottavan äidin on kuljettava pelkonsa läpi ja avauduttava rohkeasti tulevaan. Uutta elämää luova nainen on yhtä aikaa väkevä ja hauras voimissaan.”

”Ensimmäisen lapsen saadessaan nainen tulee äidiksi ensimmäistä kertaa ja saa äitiyden ruumiillisen initiaation. Joillekin naisille tästä tulee ekstaattinen kokemus: nainen synnyttää äitiä itsessään.”

Kirja Orgasmic birth (Elizabeth Davis & Debra Pascali-Bonaro) on avartanut mieleni synnytyksen ekstaattisiin ulottuvuuksiin, joihin minulla on ollut doulana kunnia ottaa osaa.

%d bloggers like this: